Parasta klassista

Eeva Oksala on fantastinen viulisti johon tutustuin hänen vieraillessaan HumppAvanti yhtyeessäni. Olin todella otettu hänen pyynnöstään kirjoittaa teos viululle ja Helsingin poliisien suurelle puhallinorkesterille, olinhan ihaillut heidän yhteistyötään aiemminkin.

Eevan muusikkopersoona hehkuu tulta, tuppuraa sekä lyyristä lämpöä ja ehkä juuri siksi hän halusi yhdistää samanlaiset voimamme. Eeva on kehittänyt hämmästyttävän hienon version romaani-balkan viulismista yhdstettynä klassiseen taustaansa. Polar Fire:ssa yhdistelin sitä omaan intialaiseen ”raga- tyyppiseen” improvisointiin ja rytmiseen historiaani.

Biisi syöksyy yhtäjaksoisesti kovaa ja kohti tyyntyen keskiosassa. Pitkähkön alkusoiton jälkeen rakenne muistuttaa etäisesti konserttoa siitä sen enempää paineita ottamatta.

Sävellyskeväänä uutiset maailmalta ovat olleet synkkiä, siksi päätin yrittää käyttää mahdollisimman paljon positiivisia musiikillisia voimia ja keinoja. Synkkyyteen ja harmauteen taipuvainen musiikki syntyy jotenkin helpommin ja halusin haastaa itseni tekemään enemmän ohjaajien ja draamatekijöiden luonnehtimaa ”kohottavaa positiivista duurimusaa”. Leikittelin jopa ajatuksella, että konserton alkusoitossa täytyy olla vähintään sata duurisointua sen eri käännöksissä. Tulta ja positiivista energiaa pohjoisesta!!!!